Pajukko kutsuu!

Pajusta on moneksi. Tuo pellon- ja ojanpientareiden sekä joutomaiden valtapensas on monen riesa ja painajainen. Mutta näppärän käsissä paju taipuu moneen käyttötarkoitukseen.

Siitä voi tehdä koriste- ja käyttöesineitä niin kotiin kuin puutarhaankin. Taitavimmilla paju taipuu taidokkaiksi koreiksi ja jopa eläinhahmoiksi. Puutarhaan voidaan tehdä eläviä punottuja pajuaitoja ja huvimajoja. Onpahan kuivattua pajua käytetty sermeinä, aitoina, istutuksen rajauksina jne. Paju materiaalina antaa mahdollisuuksia monenlaiseen toteutukseen.


Paras paju punontaan on vuoden ikäinen haaraton suora ja ohut vitsa. Toki toisen vuoden kasvustostakin voi löytyä suoria vitsoja latvustosta pieniin töihin. Vitsat leikataan oksasaksilla mahdollisimman läheltä tyveä. Paras keruuaika on kasvukauden päätyttyä lehtien pudottua aina kevättalveen saakka. Jos halutaan punoa kuoretonta pajua, on paras keruuaika ennen lehtien puhkeamista. Kevätkeruun sesonki on vain pari viikkoa.

Tuoreesta pajusta tehdyt tuotteet kuivuvat ja punos löystyy huteraksi, siksi etenkin sisälle ja käyttötavaroiksi tehtävien esineiden materiaali olisi syytä kuivata ennen käyttöä. Ennen punontaa on kuivattua pajumateriaalia liotettava riittävän pitkään. Kun liotetun pajun voi taittaa murtumatta 90 asteen kulmaan, on paju punontavalmis. Liotetusta pajusta tehty esine pysyy napakkana ja on pitkäikäinen.


Paju materiaalina on ilmaista, ekologista ja trendikästä. Hyvin kuivassa pidetty esine pysyy hyvänä pitkään. Pajutuotteiden hoidoksi käy pölyjen huuhtelu suihkun alla muutaman kerran vuodessa. Ulkona sateelle alttiina pajutuotteen ikä on ymmärrettävästi lyhyempi. Vanha rikkinäinen pajutuote on poltettavissa tai silputtavissa silppurilla kompostiin tai katteeksi pensaiden alle.

Pajun keräämiseen luonnosta tarvitaan aina maanomistajan lupa. Muutamalta maanomistajilta lupaa kysyessä olen saanut vastaukseksi naurunhyrähdyksen, ’Vie veikkonen vaikka kaikki!’ Seuraavana vuonna samoista kannokoista kerätty paju on entistä pidempää ja ohuempaa, parempaa.


Pajua on saatavissa myös viljeltynä, tällöin se on laadullisesti tasaisempaa. Viljellyssä pajussa on myös erilaisia värivaihtoehtoja sekä pajulajikkeita eri käyttötarkoituksiin.

Oman pihan punaoksaisen korallikanukan pitkiä piiskaoksia voi käyttää myös antamaan väriä punontaan. Miksei voisi suuremman tontin takarajalla pitää yllä omaa pajukkoriviä puutarhavadelman lailla istutettuna. Punontapajuja on mahdollista saada pistokkaina tai astiataimina. Tällöin olisivat omat pajut helposti saatavilla uusiin punontoihin. Esimerkiksi punapaju ja verkkopaju olisivat kokeilemisen arvoisia.

Kutsukoon pajukot käsistään käteviä taikomaan talveksi kartioita jouluvaloille ja kehikoita ensi kesän köynnöksille… On kokonainen talvi aikaa punoa kaunista puutarhaan…

Betonipatsaita huumorilla höystettynä

Tytöt saivat kameran keväällä Ari Partasen kauppapuutarhan kevätmarkkinoille ja kuvasivat itsensä Esko Määtän upeiden betonipatsaiden myyntinäyttelyssä!















Patsaita voi tiedustella itse taiteilija Esko Määtältä.

Piharakentajan haasteet

Kolumni 15.9. KotiseutuPlussassa

Toimiva, viihtyisä ja helppohoitoinen piha. Siinä tavoitetta niin vanhan pihan omistajille kuin uuden rakentajille. Enää ei riitä -70-luvun pelkkä sileä nurmikenttä. Nyt vaaditaan pihalta persoonallisia, yksilöllisiä, kestäviä ratkaisuja, samoin kuin sisätiloissa. Kaunis piha on käyntikortti taloon ja kertoo paljon talon asukkaista.


Pihan perustaminen vaatii paljon tietämystä materiaaleista, kasveista, viherrakentamisesta. Uuden pihan rakentajalla tai vanhan pihan uudistajalla on monta haastetta ratkaistavaksi. Olisi mietittävä kulkuväylät ja istutusten sijainnit. On löydettävä järkevät paikat tuuletukselle ja pyykin kuivaukselle. Lapsetkin haluavat pihalle trampoliininsa ja avointa tilaa pallopeleille. Omat paikkansa pihassa vaativat puutarhakeinu, peräkärry, grillikatos, lipputanko, valaisimet, komposti ja roskakatos. Hyötytarha kasvihuoneineen olisi saatava johonkin mahdutettua. Kaikki toiminnot olisi sijoitettava helposti saavutettavaksi. Siinä haastetta kerrakseen!


Muutakin mietittävää löytyy. Mitkä kasvit menestyvät pihassa? On muistettava sijaintimme V-kasvuvyöhykkeellä, kaikki puutarhalehtien esittelemät kasvi-ihanuudet eivät meillä menesty. Kasvivalinnoissa otettava huomioon tontin kasvuolot, pohjamaan laatu, kosteus- sekä tuuliolot.

Omat mieltymykset ohjaavat myös kasvivalintoja. Halutaan isoäidin iirikset tai mummolan syreenistä lohkaistu juurivesa omalle pihalle. Toisinaan kaivataan pihalle vain pinkki tai valkokukkaisia kasveja. Kasvien tuleva koko, kasvutapa ja yhteensopivuus on osattava ottaa huomioon. Jokaisella pihan kasvilla on oma tehtävänsä esim. näkö- tai tuulensuojana, tilan rajauksena ja jakajana jne.


Hyvällä ennakoivalla suunnittelulla voidaan välttyä monelta yllätykseltä. Etevä oman pihan rakentaja, osaa ideoida juuri itselleen ja omalle tontille sopivat mieleiset ratkaisut. Pihan suunnittelussa kokonaisuuden hallinta vaatii erityistä hahmotuskykyä ja silmää.

Kaikilla ei ole kuitenkaan taitoa tai aikaa visioida pihan toimintoja, silloin ammattilaisesta on apua. Hän näkee mitkä haaveista on toteutettavissa ja mitkä eivät. Suunnittelun kustannus voi olla vain muutamia prosentteja pihan lopullisista rakennuskustannuksista, ei siis suuri investointi. Valmiin suunnitelman pohjalta on helppo lähteä toteuttamaan unelmien pihaa vaikka osissa, useamman vuoden aikana.

Hyvin suunniteltu ja toteutettu piha maksaa itseään takaisin mm. pihan rakentamisen ja hoidon helppoutena sekä yleisenä näyttävyytenä, viihtyvyytenä.

Jotta ensi kesälle saisit suunnitelman työtaakkaasi helpottamaan, kannattaa sinun lähteä nyt asialle. Talviaika on hyvää aikaa miettiä piha-asioita. Keväällä pitää päästä jo pihahommiin.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, pihassakin!

Kuutamo puutarhassa

Kolumni KotiseutuPlussassa 1.9.

Syysillan koittaessa pihan peittää pehmeä hämäryys. Puutarhan värit tummuvat yksi toisensa jälkeen sinerväksi ja lopulta yhtyvät kaiken nielevään tummuuteen. Pimeys ei houkuta.

Syyshämärää pihaa voidaan piristää erilaisin valaisimin sekä ulkotulin ja kynttilälyhdyin. Kristallit puun oksille ripustettuina antavat valon niihin osuessa oman kimalluksensa.



Puutarha-alan pitkäaikainen trendi on ollut n. kuutamopuutarha, jossa valkoisen ja vihreän leikki yhdistyy mielenkiintoisella tavalla. Valkoinen väri näkyy hämärässä pitempään ja korostuu hyvin himmeässä keinovalossa.

Valkokukkaisten kasvien suosio laajenee vuosi vuodelta. Valkoinen rauhoittaa perennapenkin kirjavuutta ja raikastaa perennapenkin väriskaalaa. Monessa pihassa vallitsevana värinä onkin pelkkä valkoinen. Istutuksia laatiessa vältytään näin eri värein kukkivien värimaailman ja yhtäaikaisen kukinnan sävyjen yhteensopivuuksien pohdinnalta.



Kuutamopuutarhassa loistavat valkokukkaiset yhdessä hopeanväristen- ja lehdiltään valkokirjavien perennojen kanssa. Taustalla voivat vaikuttaa valkokukkaiset ja valkokirjavalehtiset loppukesästä kukkivat pensaat.

Jos ajatus vihreävalkoisesta kuutamopuutarhasta kiehtoo sen voi perustaa ensin pihan yhteen nurkkaan tai vaikka perennapenkin kulmaan. Tärkeintä pihan istutuksia luodessa on kuitenkin luottaa trendejä ennemmin omaan makuun. Mutta tälläkin keinolla saataisiin pihalle lisäarvoa näin mukavan pehmeisiin syyshämärän hetkiin.


Ohessa vinkkejä kuutamopuutarhan loppukesällä kukkiviin kasveihin.

Valkokukkaisia pensaita: syys-, mustilan- sekä kuutamohortensia, valkoinen pensashanhikki, valkoiset hansa- ja kurtturuusu, ruusu ’Henry Hudson’, valkopajuangervo

Valkoiset marjat: valkolumimarja

Valkokukkaisia perennoja: sinikuunliljat, morsiusharso, herttahuisku-unikko, punatähkä, kesäpikkusydän, punahattu, väriminttu, syysleimu, kellopeippi, tähkätädyke, tarhasarviorvokki

Hopealehtisiä ja -nukkaisia perennoja: hopea- ja valkohärkki, hopea- ja ohotanmaruna, helmi- ja villanukkajäkkärä, alppitähdet, hopea- ja ketohanhikki, hopearikko, nukkapähkämö

Valkokirjavalehtisiä: kelta- ja hopeatäpläpeippi, kuunliljat, laikkukirjokanukka

Pihassa koittaa pian syys!

Kolumni 18.8. KotiseutuPlussassa

Kesä antaa jo tilaa syysvärelle ja –tuulille pihoissakin. Sadonkorjuun aika koittaa. Loppukesän näyttävät perennat sekä pensaat kukkivat parhaillaan. Puiden lehdissä näkyy jo aavistus keltaista ja punaista, keltaisia lehtiä ilmestyy nurmikolle. Aamulla pihanurmilla kengänkärjet kastuvat kasteesta. Viileä ilmanala pyyhkii iholla. Kesä alkaa olla selän takana.


Mukavassa muistissa ovat vielä kesäiset tuoksut, grillaushetket terassilla ja lasten leikit nurmikolla. Pihalla on viihdytty. Pihatöitä on tehty, nurmikkoa leikattu ja istutuksia kitketty. Kesälomien loppuessa ja arjen koittaessa jää aikaa pihalla oloon ja pihatöihin usein vähemmän. Innostus pihan hoitoon usein lopahtaakin näin loppukaudesta.

Syyslannoituksen aika
Pihatöiden osalta kesän suurin työ on jo takanapäin, alkaa hieman helpottaa. Mutta niille, jotka vielä jaksavat pihassa puurtaa, olisi siellä vielä muutamia töitä tehtävänä. Nyt olisi syyslannoituksen aika. Nurmikko, perennat, pensaat ja hedelmäpuut hyötyvät lannoituksesta sillä lannoitus parantaa seuraavan kasvukauden kasvua ja vahvistaa talvenkestoa.

Pensasaita voisi kaivata myös hieman leikkaamista, samoin herukkapensaat harventamista. Uusia istutuksia ja perennojen jakamista ehtisi viitseliäs edelleen tehdä. Nurmikko tosin ei enää vaadi niin usein leikkaamista. Aikaa pihanhoidosta jää nyt muuhunkin.

Niinpä pihatöiden helpottuessa säästynyt aika voitaisiin hyötykäyttää vaikka mukavaan yhdessäoloon pihalla, perheenkeskeiset pihaolympiadit, mölkky- tai tikkakisat pystyyn tai jatketaan pihakautta pimeään asti taskulamppurallilla. Iltahämärässä lettukestit pihalla ulkotulien valossa olisi hauska kokemus lapsillekin.

Pimeällä piha saa uuden ulottuvuuden pienellä lisävalaistuksella. Erityyppisillä, tilapäisilläkin valoratkaisuilla voidaan helposti valaista pihan istutuksia, puita tai vaikka suurta kiveä. Nykyiset energiatehokkaat led-valot ja johdottomat valaisimet antavat mahdollisuuden monenlaisiin näyttäviin ratkaisuihin. Näin saadaan luotua pihaan aivan uudenlainen hämäränajan maisema ja jatkettua pihalla oleskelua pitemmälle syysiltoihin. Ulkotulet ja kynttilät viimeistelevät lämpimien syysiltojen pihallaoleilun nautinnon.

Vaikka kesää ei ole enää jäljellä, piha on siellä edelleen. Älkäämme unohtako sitä!

Makoisia marjoja jokaiseen makuun!

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 4.8.

Luonnonmarjaa on parhaillaan tarjolla metsät täynnä. Luonto tarjoaa ilmaisia vitamiineja mustikan, lakan, vadelman, mesimarjan, karpalon ja puolukan muodossa. Sinne täytyy itse osata, mutta se kannattaa jos tuomisina on litrakin marjoja ja hyvä mieli. Tänä vuonna mustikkaa näyttääkin tulevan mukavasti.


Sopivaa vaihtelua metsän marjoihin saadaan monista puutarhoissa tuotetuossta marjoista ja -hedelmistä. Vaivaa niiden viljely tosin hieman vaatii, mutta kun tietää saavansa herkullisen sadon loppukesästä, se on vaivan väärti. Sato odottaa ottajaa helposti omalla pihalla.

Omalla esimerkillämme me aikuiset vaikutamme myös lastemme ruokatottumuksiin. Siksi marjoja olisi hyvä tarjota muussakin muodossa kuin valmisjugurtissa. Mummollani oli tapana komentaa lapset ruokailun jälkeen marjapehkoon, sieltä löytyy jälkiruoka. Ei tarvinnut toista kertaa käskeä, kun valkoisessa viinimarjapensaassa kävi sutina. Yhä vieläkin valkoinen viinimarja sulaa suussa kuin paraskin pastilli.

Vitamiinit talteen omasta pihasta.

Hyötymarjavalikoimasta tuntuisi jokaiselle löytyvän ainakin yksi suosikki, jota pihassa voisi kokeilla. Makoisa mansikka on avannut kotipuutarhurin satokauden. Mesimarjaakin voi viljellä kotipihassa, se on oiva maanpeitekasvi istutuksiin.


Marjapensaita löytyy moneen makuun. Viinimarjoista pitävälle löytyy makuvivahteita mustan, vihreän, punaisen, vaaleanpunaisen sekä valkoisen marjan muodossa. Vihreä ja valkoinen ovat hyvinkin miedon aromikkaita maultaan ja lasten suuhun sopivia. Pensasmustikka tuottaa suurikokoisia ja sottaamattomia marjoja. Karviaisessa on vaihtoehtoina punertava ja kellertävämarjainen. Puutarhavadelmalajikkeita on useampia, jopa keltamarjaista vadelmaa löytyy.

C-vitamiinipitoisen tyrnin nykyiset lajikkeet ovat vähäpiikkisiä ja siten marjat on helppo kerätä. Kurtturuusun ruusunmarjakin on vitamiinipommi. Saskatoonin eli marjatuomipihlajan sekä aronian marjat sopivat erityisen hyvin antamaan väriä mehuihin ja hilloihin muiden marjojen seassa. Japaninruusukvitteni olisi kaunis erikoisuus hyvissä olosuhteissa. Samoin meillä hieman talvenarka kaksikotinen kiinanlaikkuköynnös tunnetaan minikiivinä.

Marjasinikuusamassa on miedonmakuiset marjat. Ole tarkkana että ostat marjasinikuusaman taimia, sillä sinikuusama on samannäköinen pensas ja sen marjat ovat syötäväksi kelpaamattomia.

Omenapuut tuottavat myös hyvillä kasvupaikoilla runsaasti satoaan. Koristeomenapuun happamista pienistä hedelmistä saa erinomaista sosetta. Löytyypä Kajaanin leveysasteilla satoisia kirsikka-, luumu- ja päärynäpuitakin. Luonnonpuista pihlaja on hyvä marjakasvi. Yhdessä omenan kanssa keitettynä saadaan erinomaista hilloa. Pihlajasta on jalostettu myös suurimarjainen makeamarjapihlaja.

Kokeilemisen arvoinen juttu

Uusin tulokas harrastajien marjatarhaan lienee pukinpensas, jonka hedelmä tunnetaan parhaiten nimellä Goji-marja. Sen on erittäin ravinteikas, puhutaan ns. superfoodista, kiinalaisesta ihmemarjasta. Pensaalle luvataan menestyminen III-vyöhykkeelle asti. Meillä se voi talvehtia pienin varauksin erittäin hyvällä kasvupaikalla, mutta varmimmin talvetus onnistuu kellarissa. Kasvista on vielä varsin vähän viljelykokemuksia.

Näistä marjavaihtoehdoista luulisi löytyvän jokaiseen pihaan ja suuhun jotain. Lisäarvoa maun ja kotimaisuuden lisäksi omat marjamme antavat vitamiini- ja hivenainepitoisuuksillaan. Onhan meidän muutamat marjat saaneet jopa superfoodin maineen. Mustikka, karpalo, ruusunmarja, tyrni, lakka, mustaherukka, puolukka sekä Saskatoon ovat ominaisuuksiltaan marjojemme aatelia.

Talvella on mukava juoda itse poimituista marjoista tehtyä lisäaineetonta mehua. Pannukakulle levittelen omista mansikoista tehtyä hilloa, mieluummin, kuin kaupan hilloa, joiden marjojen alkuperä on ties missä. Meidän omat vitamiinipitoiset marjamme eivät kaikki ole ihan superfoodia mutta ainakin ne ovat lähiruokaa. Aika superia sekin!

Mars metsään tai pihalle marjaan!

Messuterveiset Kokkolasta!

Kolumni KotiseutuPlussassa 21.7.

Asuntomessut järjestetään Kokkolassa jo toistamiseen. Edellisen kerran messut Kokkolassa olivat vuonna1975, sieltä ei itsellä paljoa muistikuvia ole. Tämänvuotisten messujen muistot ovat visusti muistissa ensimmäisenä messupäivänä siellä käytyäni.


Tämänvuotinen messualue on suhteellisen pieni, helposti hahmotettava ja helppokulkuinen. Kooltaan se on vain viisi hehtaaria ja vajaa puoli kilometriä halkaisijaltaan. Kuitenkin messutarjontaa oli alueelle mahdutettu tiiviisti kaikkiaan 41 kohteen verran.

Alue on ympyrän muotoinen ja rakennettu vesijättö- ja täyttömaalle merenlahden pohjukkaan. Pyöreällä kaavalla on haettu tuulensuojaa. Suorat kadut ovat meren äärellä muutoin kuin tuulitunneleita. Paikka kun on tuulinen ja kylmä jo muutenkin.

Koska alue on täysin ihmisen muokkaama, alueella ei kasva ainoatakaan puuta tai pensasta vaan kaikki on kasvatettava alusta alkaen. Puuston sekä kasvien kerroksellisella istuttamisella pyritään hillitsemään tuulen epäsuotuisaa vaikutusta ja saamaan alueelle suotuisampi pienilmasto.


Väljä kaava on sallinut rakentaa pienelle alueelle hyvinkin monenlaista, perinteisestä moderniin. Syntynyttä monenkirjavaa linjaa on yhtenäistetty Ristomatti Ratian suunnittelemilla aidoilla. Tiiviillä rakentamisella ja tonttien aitaamisella on haettu esimerkkiä vanhasta puukaupunkiperinteestä. Siitä hyvä esimerkki on Kokkolan vanha puukaupunginosa Neristan. Tiiviissä puutaloyhteisössä pihat on aidattu suojaisiksi alueiksi. Vierailun arvoinen alue sekin, tämä Neristan. Siellä on myös messujen oheiskohde entisöity Knapen talo.

Itse messualue on osa suurempaa ulkoilualuetta, niinpä messualueen että sen lähiympäristön puistoihin on satsattu runsaasti. Alueella on useita, puistoja joilla jokaisella on oma teemansa. Esimerkiksi Perhospuistossa on runsaasti perennoja ja niittykukkia. Meripuistosta löytyy mm. tilataideteos lokinmuna ja Lainepuistossa näkyy meren läheisyys.

Kauniisti toteutettuja pihoja oli taas runsaasti. Tosin keskeneräisiäkin pihoja oli edelleen. Pihoja löytyi perinteisistä hyvinkin moderniin makuun. Kameraani tallentui kuvia etenkin kohteista 5 Meritähti sekä 40 Rantakivi. Ehdoton makupala ennakkoluulottomille uskalikoille on kohde numero 32, Anvia Kodin rohkea piha. Samaisesta kohteesta löytyy myös pala kotoisaa Kainuun korpea.


Oli hauska huomata että useissa pihoissa oli pieniä hyötytarhoja, osa mielenkiintoisesti toteutettuina. Suuritöisen nurmikon pinta-ala supistuu edelleen suurenevien terassien, laatoitusten ja erilaisten kiveyksien sekä laajojen istutusalueiden alla. Mutta eräässä pihassa kuitenkin nurmikkoa arvostettiin ja ruohikonleikkurirobotti jätti omistajalle vain satunnaisesti trimmerihommia. Terasseilla suuret kukkalaatikot ja ruukut toivat pihaan uutta ilmettä muiden pihaistutusten kasvien ollessa vielä sangen pienikokoisia.


Ainakin hammaslääkäriin mielisin Kokkolaan. Messualueelle kotinsa yhteyteen rakentaneen hammaslääkäripariskunnan vastaanottotiloista avautuu merinäköala, seinälle ja kattoon on maalattu kaunis kukkiva omenapuu. Hoituisiko hammaslääkärikammo siellä hoitotuolissa loikoillessa, aaltojen loisketta kuunnellessa ja omenapuun latvustoa ihaillessa?

Tänäkin vuonna nämä messut jäävät mieleen ainakin mukavan pienenä ja helppokulkuisena messualueena. Kannattaa matkata Kokkolaan!

Amiraali, apollo, aurora…

Kolumni KotiseutuPlus-lehdessä 14.7.

Elämme parasta ’perhos-sesonkia’. Kesän ensimmäiset aikuisina talvehtineet perhoset ovat aloittaneet lentämisen jo huhti-toukokuussa, mutta eniten niitä näkyy kuitenkin heinä-elokuulla kesän aikana syntyneen uuden sukupolven noustessa lentoon.


Perhoset suosivat tiheitä kasvustoja, joissa ne voivat siirtyä helposti kukasta toiseen. Kun kukkaryhmässä on eri aikaan kukkivia mesikasveja, puutarhassa riittää mettä koko kesäksi. Samalla houkutellaan pihaan muita hyödyllisiä hyönteisiä ja sitä kautta myös lintuja. Pölyttäjähyönteisiä tarvitaan pihan marja- ja hedelmäsadon varmistamiseksi.

Varsinkin sinertävät ja punertavat kukat ovat perhosten suosiossa. Monet keltaisetkin kukat houkuttavat. Tuoksulla on myös merkitystä. Meden määrä ja saatavuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti eri kasvilajien välillä. Päiväperhosten kannalta esimerkiksi pionit ja omenapuut ovat huonoja mesikasveja



Suosi puutarhassa perhoskasveja
Parhaita perhoskasveja perennoista ovat punahattu, punalatvat, isohirvenjuuri, nauhukset, kaunokit, syysleimu(valkoinen), kevätvuohenjuuri, ketoneilikka, kultapiisku, maksaruohot, akankaalit, asterit, väriminttu, punatähkä.

Kesäkukista mm. samettikukat, heliotrooppi ja valkotupakka ovat perhosten suosiossa. Kylvökukista hyviä ovat olkikukka, auringonkukat, ruiskaunokki, kehäkukka. On olemassa myös erityisiä kylvettäviä perhoskukkasekoituksia. Hyötytarhan ruohosipuli, erilaiset yrtit (meirami, oregano, timjami, salvia ja iisoppi,) ja herukat ovat perhosten tarkkailijan kasvilistalla.

Raita houkuttaa puista parhaiten pölyttäjiä kevätkesällä. Pensaista pihasyreeni ja kuusamat ovat houkuttelevia. Syyssyreeni eli syrikkä on rankattu Suomen parhaaksi perhoskasviksi, mutta se on talvenarka jopa Etelä-Suomessa.

Niityt ja kedot ovat perhosten luontaisia ympäristöjä. Ketokukkaset houkuttelevat perhosia ja usein myös lajeja, jotka ovat harvinaistumaan päin! Hyviä perhoskasveja niityillä ja pientareilla ovat esimerkiksi ruusuruoho, päivänkakkara, pietaryrtti ja ohdakkeet.



Puutarha ja luonnonkasveissa on myös toukkien ravintokasveja. Esimerkiksi nokkos- ja neitoperhonen munii munansa nokkoseen ja toukat käyttävät lehdet ravinnokseen. Ritariperhonen suosii karhunputkea, isoapollo isomaksaruohoa, auroraperhonen mm. niittytaskuruohoa, amiraali nokkosta ja ohdaketta. Hyötytarhassa kaalipenkin viereen kannattaa istuttaa koristekrassia. Kaaliperhonen munii mieluummin krassinlehdelle, jonka lehdet ovat toukillekin mieluisimpia. Kaali säästyy ihmisravinnoksi.

Suosimalla vaihtelevasti suojakasvillisuutta (puita ja pensaita), perennaa ja luonnon mesikasveja saat puutarhastasi monimuotoisen elinympäristön myös muille pihan eläimille linnuille ja siileille.

Kata perhosille oma pöytä
Perhosten lähempään tarkkailuun pääsee, tekemällä erillisen perhosbaarin. Sellaiseksi kelpaa esimerkiksi tyhjä viili- tai jogurttipurkki, joka ripustetaan aurinkoiselle, suojaiselle paikalle matalalle puun oksaan. Purkkiin laitetaan sen reunaa hieman korkeampi vaahtomuovin pala, joka imee purkista nestettä itseensä. Siitä perhosten on turvallinen nautiskella eliksiiriä.

Purkki täytetään piripintaan perhosjuomalla. Se on sokerilla kyllästettyä olutta tai punaviiniä, johon on lisätty ripaus hiivaa. Seoksen annetaan käydä muutama päivä ennen tarjoilua. Käymisen synnyttämä makean hiivainen tuoksu vetää perhosia puoleensa! Nestettä lisätään tarpeen mukaan. Iltahämärissä perhosbaariin saapuvat yökköset. Juomaa voidaan sivellä myös puiden rungoille.

Monet päiväperhoset ja luonnon omat niittykasvit ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä merkittävästi. Jopa viidennes suomen perhoslajeista ovat joko uhanalasia tai silmälläpidettäviä. Sen takia perhosystävälliset kasvit pihoilla, niityillä ja pientareilla sekä perhosbaarit olisivat myös luonnonsuojelua käytännön tasolla.

Ei kun nauttimaan puutarhan lentävistä kaunokaisista.

Kotikonstein tuholaisia vastaan

Kolumnini KotiseutuPlussassa 30.6.

Kesän kasvukausi alkaa olla vaiheessa, jossa kasvu on runsainta. Aika on suosiollinen siksi myös pihapiirin pikku tuholaisille esimerkiksi kirvoille, pistiäis- ja perhostoukille, vain muutaman mainitakseni.

Ensisijaisin torjunta tuholaisille on istuttaa taimet hyvään maahan, sopivalle kasvupaikalle ja antaa niille riittävästi lannoitusta ja vettä. Näin ne pystyvät hyväkuntoisina vastustamaan ötököitä paremmin. Aina sekään ei riitä…


Kesä 2006 oli kirvakesä.Silloin niille kelpasi jopa voikukan varsi!


Kotipuutarhan yleisin harmitus ovat kirvat. Ne imevät kasvin uudesta kasvusta alkukesällä nesteitä, pihakasveja suuremmin vioittamatta. Pienemmille parveke- ja kasvihuonekasveille se on tuhoisampi. Esimerkiksi lumipalloheisin kimppuun ne iskevät helposti liian aurinkoisella ja kuivalla kasvupaikalla. Kirvaongelma häviää luontaisesti kesän edetessä uuden kasvun puutuessa.

Vihannespunkit huomataan parveke- ja kasvihuonekasveissa vasta yleensä kasviin ilmenneestä seittimäisestä peitteestä. Punkit kellastuttavat ja varistavat lehdet ennenaikaisesti ja vaikuttavat siten kasvuun heikentävästi.

Perhos- ja pistiäistoukat taas syövät toukkavaiheessa pensaan lehdet siten, että lehtiruodit jäävät näkyviin. Toisinaan pensas ehtii tekemään uudet lehdet.

Luonnollisin tapa karkoittaa ei-toivotut ötökät on kylmävesiruiskutus. Puutarhaletkulla tai ruiskulla ruiskutetaan kylmää hanavettä lehdistöön, niin että kasvi ja ötökät kastuvat kokonaan. Käsittely uusitaan muutaman päivän päästä. Kasvihuonekasveilla torjuntana voidaan käyttää myös lämmintä, alle 60 asteista vettä, joka suihkutetaan lehtien alapinnoille, jossa vihannespunkit lymyää.


Torjunta-ainepulloihin on hyvä kirjata niiden sisältö.

Kotipihalla, -parvekkeilla ja -kasvihuoneissa kannattaa suosia luonnonmukaisia torjunta-aineita. Jokaisen kaapista löytyy torjuntaan sopivia aineita. On tärkeää pysyä ohjeenmukaisissa annostuksissa, jotta liian väkevät aineet eivät vioittaisi itse kasvia. Ohjeiden aineet tehoavat kirvojen toukkien ja muiden pehmeäihoisten tuhohyönteisten torjuntaan.



Mäntysuopaliuos 1
2 dl nestemäistä mäntysuopaa
10 litraa n. 20 asteista vettä

Käytetään laimentamattomana ruiskutteena



Mäntysuopaliuos 2
3 dl nestemäistä mäntysuopaa
5 dl spriitä (Sinol)
1 rkl suolaa
10 litraa

Käytetään laimentamattomana ruiskutteena



Ötökkäöljy:
1 rkl astianpesuainetta
2,5 dl ruokaöljyä

Aineet sekoitetaan ensin keskenään.
Uutta perusöljyä 1-2,5 tl sekoitetaan 2,5 dl:aan vettä. Vältä liian vahvaa seosta!!!


Nokkosvesi
1 kg tuoreita nokkosia
5 litraa n. 20 asteista vettä

Annetaan seistä vuorokausi, jonka jälkeen siivilöidään ja ruiskutetaan laimentamattomana. Ei säily.



Tärkeää torjunnassa on se, että ötököiden on kastuttava kunnolla aineeseen. Ei riitä, että lehtipinnat sumutetaan päältä päin. Ötökät lymyävät usein lehden alapinnalla, jonne ainekin on saatava. Joskus se vaatii käsittelyä lehti kerrallaan. Säännöllinen kasvuston tarkkailu kannattaa, sillä on helpompaa torjua alkuun muutama tuholainen kuin viikon päivän päästä tuhatpäistä ötökkäarmeijaa.

Kaikki käsittelyt on toistettava muutaman päivän välein, kunnes ötökät ovat kadonneet. Sade laimentaa ruiskutteen tehoa.

Kotitekoinen ruiskute on lapsiperheissä turvallisempi, kuin kaupan torjunta-aineet. Tosin kaupan on jo paljon biologisesti hajoavia aineita. Haasteena kaikessa ötököiden torjunnassa on, ettei torjunnan vaikutusta voi kohdentaa esimerkiksi pelkästään kirvaan, vaan siinä samalla menevät helposti kirvan luontaiset tuholaiset leppäkertun toukat ja samalla myös liuta muita hyötyeläimiäkin.

Torjunta-ainepullo kädessä on syytä muistaa, että yksikään eläin ei synny tuholaisena tai hyötyeläimenä. Ötökästä tulee ihmisen mielestä tuholainen, kun se erehtyy aterioimaan ja lisääntymään hänen kasvattamiin kasveihinsa. Kannattaa siis miettiä torjunnan mielekkyys ja tarpeellisuus tarkkaan, luonnonkin kannalta.

Kallista ruokaa ja yhä kallistuu

Kolumni KotiseutuPlussassa 9.6.

Ennen vanhaan joka talossa oli kunnon hyötytarha, marjapensaineen, kaali- ja perunamaineen. Sadolla saatiin ravittua perhe pitkän talven yli. Nykyään hyötytarha ja kasvimaa on yhä harvemman pihapiirin osana, varsinkaan kaupungissa.


Kiireinen elämäntyyli ja säilöntätilojen puute kaupungissa selittää kasvien harrasteviljelyn innon lopahdusta. Talonyhtiöiden kylmiötiloja muutetaan valitettavasti lyhytnäköisesti lämpimiksi varastotiloiksi. Kaupastahan saa niin kätevästi ympäri vuoden vielä suhteellisen edullista perunaa, kaalia porkkanaa ja omenaa jopa pakastemarjoja. Itse ei kannata viljellä, kerätä saati säilöä.


Lisänneekö motivaatiota omatarveviljelyyn viime aikojen uutisoinnit ruuan hinnan nousuista. Maailmalla on ennustettu, että elintarvikkeet tulevat kallistumaan lähiaikoina peräti 29 prosenttia.

Hintojen nousun taustalla on maailmanlaajuinen väestönkasvu sekä ansiotason nousu monissa maissa. Ruuan tuotanto maailmalla vähenee, kun biopolttoaineen viljely on kannattavampaa. Ilmastonmuutos kuivuuksineen ja tuhotulvineenkin vaikuttaa myös elintarvikkeiden tuotantoon tuhoutuneine satoineen. Kansainvälistynyt elintarvikekauppa seuraa kysynnän ja tarjonnan virtaa. Elintarvikevirrat siirtyvät sinne missä saadaan raaka-aineelle paras hinta. Naapuripellolla viljelty peruna löytää tiensä ennemmin ruokapöytiin Venäjälle, kuin eksyy omaan pöytääsi, jos et pian ole valmis maksamaan siitä nykyistä enempää.


Kaikki muistanevat kahvin hinnan viimeaikaisen nousun. Suomalaiset juovat vuodessa keskimäärin 10 kiloa kahvia. Lisäkulu perheen ruokalaskuun kahvin osalta on noin 20 euroa kahvinjuojaa kohti vuodessa. Mitäpä jos viljan hinta nousee samassa suhteessa? Viljan nouseva hinta vaikuttaa niin leipomotuotteiden hintoihin kuin rehuviljan osalta myös liha- ja maitotaloustuotteiden hintoihin. Millä lisähinnalla me saataisiin pidettyä oma peruna, meidän peruselintarvikkeemme pysymään Suomessa? Millaisen lisäloven nämä kuluerät tekevätkään lompakkoomme. Mikä lienee kuluttajan kipuraja? Missä vaiheessa omatarveviljely alkaa kiinnostaa?

Pihoissa hedelmäpuut ja erilaiset marjapensaat tuottaisivat satoa kohtuullisen helposti. Tullaanko meilläkin joskus näkemään pihoissa menneiden vuosien hyötytarhoja, jossa nurmikolla ei sijaansa ollut? Eri puolilla kaupunkia on tarjolla kaupunkilaisille jo valmiiksi lannoitettuja viljelypalstoja, joista osa jää kiinnostuksen puutteesta vuosittain käyttämättä. Siellä jää viljelemättä arvokkaat ja herkulliset perunat, ym. muut juurekset, sipulit ja muut kasvikset.


Kuinka paljon ehtisitkään touhuta nurmen leikkaamisen sijaan hyötytarhassasi. Kaikki mitä siellä tekisit, olisi hyödyksi sinulle itsellesi ja perheellesi. Toisin, kuin hyödyttömän nurmikon turhalta tuntuva leikkaaminen. Sekään ei bensakäyttöisellä ruohonleikkurilla ainakaan ole mikään ekoteko!

Omatarhaviljelyn lisäksi metsä tarjoaa myös omat antimensa ilmaiseksi, ennen kuin viisaat keksivät perimään marjastus- ja sienestysveroa…

Katteilla helppoa ja kaunista

Kolumni KotiseutuPlussassa 26.5.

Katteet ovat helppo tapa viimeistellä istutukset. Samalla helpotetaan istutusten rikkaruohojen kitkentäurakkaa. Nurmikon leikkaaminenkin sujuu mielekkäämmin, kun kasvien juurella on laajempi selkeärajainen katealue.


Eri tyyppiset katteet ehkäisevät rikkaruohojen taimettumista sekä pidättävät maassa kosteutta. Maatuessaan eloperäinen kate parantaa maan rakennetta ja samalla ravitsee kasveja. Istutukset ovat myös huolitellun näköisiä.


Eloperäisiä katteita ovat puun kuorikatteet ja värjätyt koristelastut. Oman pihan oksajätteen voi hakettaa oksasilppurilla katteeksi. Myös olki, nurmikon leikkuujäte, edellisen vuoden haravoidut lehdet sekä muu kasvijäte ovat käyttökelpoista, mutta maatuvat karkeampia katteita nopeammin. Kunnon peittävä katekerros on noin 5-7 cm paksu.


Elottomien katteiden, koristekivien ja –sepelin alle on syytä laittaa kuitukangas, jolla ehkäistään aineksen sekoittuminen multaan. Koristesoraa laitetaan vain noin 2-3 cm kerros. Tätä paksumpi kerros painaa kasvualustaa liian tiiviiksi. Mansikkakangasta voidaan käyttää hyötytarhassa.

Katteita käytetään puiden ja pensaiden juurilla. Sillä voidaan korvata nurmikko paikoilla, jossa se ei menesty. Hankalasti hoidettavat paikat kannattaa peittää myös katepinnalla. Hyötytarhassa katteilla pidetään sato puhtaana, näin multa ei pääse sotkemaan esimerkiksi mansikoita tai salaattiriviä.


Perennapenkki ei välttämättä katteita tarvitse. Hyvin suunnitellussa penkissä kasvit peittävät mullan pinnan kasvullaan. Keväällä ja alkukesällä pinnan voi toki siistiä erityisellä multakatteella.

Olki- ja leikkuujätekatteilla helpotetaan kasvimailla tehtävän työn määrää. Mahdolliset rikkaruohot voidaan jättää katteen pinnalle, jossa ne kuivuttuaan toimivat katteena. Maata peittävä kate voidaan joko kääntää maahan maanparannusaineeksi. Se voidaan jättää talven yli maan pintaan ja keväällä sen alta paljastuu muheva multamaa ja tällöin maanmuokkausta ei tarvita! Pienen harauksen jälkeen maa on kylvövalmis.


Eipä katteiden käyttö kuitenkaan täysin vaivatonta pihasta tee. Niitä joudutaan lisäämään maatumisen edetessä. Kaikesta huolimatta rikkaruohoja voi kasvaa paksunkin katteen lomassa, niin että ruohomaan voi joutua. Mutta kitkemis- ja kastelutarpeen väheneminen etenkin kasvimaalla tekee siitä kannattavaa.


Katteiden käytössä voi käyttää mielikuvitusta. Vastaan on maailmalla tullut mm. saviruukuista ja simpukoista tehtyä murskekatetta. Kotoisasti männyn kävyistä tulee myös hauskaa pintaa.


Katteiden väreillä sekä materiaalin vaihdoilla voi myös hieman leikitellä. Suurempaan kuorikateryhmään saa lisäilmettä esimerkiksi värillisellä lastukateraidalla. Tosin on muistettava, että pääosa on kasveilla, ei katteilla. Katteet ovat kasveja varten, eikä toisin päin.

Jokainen päättäköön itse haluaako istutuksensa katteellisena vai katteettomana…

Kaunis piha ei synny itsestään

Kaunis piha on talon kruunu, sanotaan. Mikään ei ole pysyvää, ei edes kruunun kimallus, ellei sen eteen näe vaivaa. Mitä kiiltävämmän kruunun haluaa, sitä enemmän töitä se vaatii.




Tänään enää ei pihan kruunuksi riitä pelkästään tasainen nurmikko, joka takavuosina oli pihan hallitsevin elementti. Pihalta halutaan nykyään myös näyttävyyttä, viihtyisyyttä ja helppohoitoisuutta. Se tarkoittaa erilaisia puu- ja pensasistutuksia, perennaryhmiä, kiveyksiä. Kaiken tämän rakentaminen ja ylläpito vaatii vaivannäköä, työtä sekä tietämystä.

Uuden pihan rakentaminen sinänsä kysyy paljon voimavaroja ja erityisesti rahallista panostusta. Sen kustannusarvio voi kohota jopa kymmeneen prosenttiin talon rakennuskustannuksista. Kukapa haluaisi tuollaisen rahallisen panostuksen joutuvan muutamassa vuodessa tärviölle vain hoidon tai tiedon puutteesta?

Rappiolle päässeen pihan uudelleen loistoonsa saaminen maksaa kovasti vaivaa sekä rahaa. Millaisen kuvan hoitamaton piha antaa naapureille ja ohikulkijoille talon omistajistaan? Hoitamattomaton piha ei houkuta pihalla oleskeluun. Sen mahdollisuudet kesäisenä lisäolohuoneena ja virkistysalueena jäävät hyödyntämättä.

Pihan omistaminen tietää vuosien mittaista hoitosuhdetta. Suhde voi olla hyvin raskas, mutta muutamilla vinkeillä saadaan pihanhoitokin maistumaan makeammalle.

1. Pihaan valitaan oikeat kasvit. Kasveilla ovat omat vaatimukset mm. valon, kosteuden sekä ravinnetarpeen mukaan. Olemme V-menestysvyöhykkeellä, siksi täällä eivät menesty kaikki puutarhalehtien esittelemät uutuudet. Arempien kasvien käyttö vaatii enemmän tietämystä mm. istutuspaikan valinnassa. Siltikään niiden menestyminen ei ole varmaa.

Pihalle ei tarvitse tehdä suurta perennaryhmää, jos kokee sen ylläpidon vaikeaksi. Näyttävää runsautta saadaan myös erilaisilla helpoilla puu-, pensas- ja havuistutuksilla. Suuret luonnonkivet ovat helppoja pihan koristuksia.




2. Istutuksissa käytetään riittävästi ruokamultaa. Pienille pensaille 50 senttiä syvä ja leveä istutuskuoppa, suuremmille pensaille hieman suurempi. Puut tarvitsevat jopa 80 senttisen kasvualustan. Suojaukset myyriä ja jäniksiä vastaan on muistettava etenkin omenapuille, unohtamatta niiden asianmukaista poistoa kesän ajaksi.




3. Istutukset kannattaa tehdä yhtenäisiksi alueiksi, jolloin nurmikon leikkaaminen on helpompaa. Yksittäisten pensaiden kiertely hankaloittaa nurmikon leikkaamista.




4. Pensaiden ja puiden juurialueet kannattaa kattaa kuorikatteella. Kuitukangas katteen alla estää tehokkaammin rikkaruohojen läpikasvun ja estää katteen maatumisen. Tällöin katetta ei tarvitse lisätä niin usein. Käytettäessä katteena koristesepeliä, estää alla oleva kuitukangas sepelin painumisen multaan.




5. Rajaukset estävät pintamateriaalien sekoittumisen. Rajaus siistii pihan yleisilmettä huomattavasti. Kuorikatteen ja nurmikon välissä nurmikon tasaan rajaukseksi asetettu vanha tiiliskivi viimeistelee pensaan juurialueen. Nurmi ei pääse kasvamaan kuorikatteelle ja itse kate pysyy paikoillaan. Ruohonleikkurin rengas kulkee tiiliskivellä eikä levittele katetta ympäriinsä. Perennapenkki voidaan rajata samoin, nurmikon leviäminen penkkiin estyy. Sepelin ja nurmikon rajalle voidaan upottaa nurmikon tasaan painekyllästetty lauta tai tiiliskivi.




6. Kiveysten pohjatyöt kannattaa tehdä kunnolla ja vielä paremmin. Käytävien routaeristeet saavat olla jopa metrin leveämmät kuin itse käytävä. Keväisin kupruilevat ja liikkuvat kiveykset ovat ikävä näky.

7. Kiveysten viimeistely kannattaa tehdä huolella. Pyöreän luonnonkiven käyttö muun muassa sokkelin vierissä, pengerryksissä on suosittua. Suosittelen kivien välien saumaamista hienolla kivituhkalla, muutoin kivenkolot täyttyvät vähitellen pudonneilla lehdillä ja rikkaruohon siemenillä. Siellä ne odottavat suotuista ajankohtaa itääkseen. Syvistä kivenkoloista roskaa on hankala poistaa. Siihen tarvitaan kärsivällisyyttä, näppäriä sormia ja pinsetit! Pahimmassa tapauksessa ainoa vaihtoehto on purkaa kivet pois ja puhdistaa alusta.






7. Nurmikkoa ei kannata perustaa hankalasti leikattaviin kohtiin. Jyrkät luiskat on hankalia leikattavia. Ne pengerretään tai tehdään istutuksia, pengerretään tai kivetään. Puiden ja pensaiden juurilta kannattaa jättää nurmikko pois. Ruohonleikkuri voi vaurioittaa puun runkoa ja nurmi vie voimaa kasvilta. Nurmikko ei menesty alle metrin levyisinä kaistaleina, koska se kuivuu herkästi ja on hankala hoitaa. Vältetään myös hankalien ajettavien kulmien tekoa. Otetaan huomioon esimerkiksi päältä ajettavan leikkurin leveys, jotta sillä mahtuisi vaivatta työskentelemään ja saamaan siistiä kerralla. Ettei tarvitsisi ottaa pienempää ruohonleikkuria tai trimmeriä viimeistelyyn.

8. Säännöllinen lannoitus ja kalkitus pitävät kasvit hyväkuntoisina. Nurmikossa kohtuulannoituksella nurmiheinä pidetään vahvana ja elinvoimaisena, tällöin se pystyy vastustamaan rikkaruohojen (ratamo, voikukka) leviämisen nurmikolla. Pensaat ja perennat hyötyvät suuresti säännöllisestä lannoituksesta palkitsemalla hyvällä kasvulla ja kukinnalla.




9. Rikkaruohojen poisto on tehtävä heti niiden ilmaannuttua, ennen kuin ehtivät siementää tai muuten levitä (esimerkiksi vuohenputki ja juolavehnä). Levinnyt vuohenputki perennapenkissä on vaikea hävitettävä. Hävitys voi vaatia kaikkien kasvien ja ruokamullanvaihdon. Uusia kasveja istuttaessasi tarkista ettei juuripaakussa ole jo valmiiksi näkyviä rikkaruohoja.



10. Vältä liiaksi leviävien kasvien istuttamista pihaasi. Jos tuttusi tarjoaa ’hyvin kasvavaa’ kasvia pihaltaan, kehuen hänellä olevan sitä vaikka kuinka paljon, mieti toisenkin kerran haluatko sitä leviämään omalle pihallesi. Leviävät kasvit voit kyllä istuttaa rajattuun kasvualustaan. Esimerkiksi pohjaton sanko tai muovisäkki upotetaan reunoja myöten maahan ja kasvi istutetaan sen sisälle. Ei pääse leviämään!

11. Valitaan rohkeasti pihaan muitakin pinnoitteita kuin nurmikko. Kiveyksiä, terasseja, sepelialueita, kuorikatealueita, kunttaa, niittyä.




Kunnolla tehdyt ja ylläpidetyt ratkaisut pihassa ovat ilo omistajilleen myöhempinäkin vuosina. Kiinteistövälittäjien keskuudessa tehdyn kyselyn mukaan hyvin rakennettu ja hoidettu piha nostaa talon myyntiarvoa jopa yli kymmenen prosenttia. Kenellä on varaa menettää talon myyntitilanteessa moinen summa vain siksi, kun on itse jättänyt pihan rempalleen?

Jos omat tiedot ja taidot eivät aina piha-asioissa riitä kannattaa kysyä asiantuntijalta neuvoja. Ei ole heikkoutta tunnustaa tietämättömyytensä, vaan olla kysymättä.

Kaunis piha vaatii työtä kukoistaakseen talon rinnalla kruunun lailla.

Pihakauden alun kiusaukset

Kolumnini KotiseutuPlussassa 28.4.

Tänä keväänä lumi on sulanut nopeaa, lämpökin helli aikansa meillä täällä V-vyöhykkeelläkin. Hangen alta paljastui piha siinä kunnossa, mihin se syksyllä jäi. Nurmikon haravointi ja muut pihatyöt kutsuisivat.

Pihatöiden ajoituksessa kalenteri kannattaa pitää mielessä. Vaikka sää on ollut menneinä päivinä kesäisenkin lämmin, maa on edelleen paksussa roudassa. Kalenterin mukaan tähän aikaan tehtävät pihatyöt ovat edelleen vähissä. Kelin salliessa haravointi, kalkitus, pensaiden leikkaukset ovat tämän hetken pihatöitä.

Nurmikon kannattaa antaa kuivahtaa kunnolla, ennen haravointia. Kulutusta märkä keväinen nurmikko ei vielä kestä. Haravoinnilla poistetaan kuollutta ruohojätettä samalla saaden valoa ruohon tyveen. Tässä vaiheessa olisi hyvä myös kalkita nurmikko, jotta nurmikon hyvinvointi turvattaisiin ja sammaloitumiselta vältyttäisiin.

Kevätlannoitus olisi hyvä tehdä piakkoin. Etenkin, jos ruohonleikkuujäte kerätään aina kerääjällä pois. Tällöin nurmikosta viedään suuri määrä ravinteita pois, maa köyhtyy ja näin nurmen kasvuvoima hiipuu. Silloin huonovointisessa nurmikossa saavat rikkaruohot vallan.

Paras pensaiden leikkausaika on kevät. Leikata vielä silmun puhkeamiseen saakka. Useimmiten riittää ns. pelkkä hoitoleikkaus, jossa poistetaan kuivat ja talvella vaurioituneet oksat sekä toisiaan hankaavat oksat joko aivan tyvestä tai terveeseen versoon asti leikaten. Tämä sopii myös ikivihreille alppiruusulle ja havuille sekä sellaisille lehtipensaille, joilla muu leikkaus ei ole ajankohtainen

Vanhempia pensaita uudistetaan harventamalla. Pensaista leikataan 3-5 vanhinta oksaa pois, jotta oksisto harvenisi ja uudet versot saisivat kasvutilaa. Tällaisia harvennettavia pensaita ovat esimerkiksi kanukat, kuusamat, syreenit, lumipalloheisi, hanhikit, herukat, tuomipihlajat ja aroniat. Viimeksi mainituille kahdelle sopii myös alasleikkaus.

Helposti uudistuville pensaille alasleikkaus on paras ja helpoin tapa. Jos lumitaakan alla on katkeillut paljon oksia tai pensas on ylisuuri tai liian harva, alasleikkaus on hyvä vaihtoehto. Pensaan kaikki versot leikataan 20 sentin korkeudesta poikki. Pensas aloittaa runsaan versomisen heti ja saman vuoden versoilla kukkivat pensaat kukkivat jo alasleikkauskesänä. Tällaisia uudistuvia pensaita ovat mm. pensasangervot, happomarjat, tuoksuvatukka, pensasruusut. Leikkauksen jälkeen kasvu voi olla liian rehevää, silloin uusia versoja on syytä harventaa.

Paras on malttaa vielä pihalla uurastusintoa. Perennapenkkien viimevuotiset lehdet suojaavat vielä orastavaa perennan kasvua yökylmiä vastaan. Talvisuojaukset saavat vielä olla paikoillaan. Hyvin aikaisin tehdyt istutuksetkaan eivät lähde sen nopeampaa kasvuun, kuin jos maltettaisiin odottaa muutama viikko.

Malttakaamme vielä tovi ja suunnitelkaamme vielä tulevia pihatöitä kaikessa rauhassa. Piha palkitsee kärsivällisen.

Kesän kasvua odotellessa

Kolumnini KotiseutuPlus-lehdessä 14.4.2011

Pian olisi hyvä aika kääntää katse pihan puihin.

Kevätaika ennen lehden puhkeamista on parasta aikaa puiden mahdollisille leikkauksille. Nyt se on helppoa, kun lehdistö ei ole peittämässä näkyvyyttä. Valitse ajankohdaksi suojasää. Keväisen mahlavuodon vuoksi koivut, vaahterat, kirsikat, luumut sekä tuomet leikataan loppukesällä tai syksyllä.



Säännöllisellä leikkauksella pidetään vanhakin puu kauniina ja elinvoimaisena. Omenapuiden leikkaaminen parantaa sekä sadon laatua että oksien sadonkantokykyä.

Leikkaamalla poistetaan talven aikana vaurioituneet tai kuivuneet oksat. Oksan kuivumisen voit todeta raaputtamalla hieman pinnan kuorta rikki. Jos kuoren alta paljastuu ruskeaa, on oksa kuiva. Vihreän vilkkuessa oksa on elinvoimainen. Leikkaa kuiva pois terveeseen kohtaan asti.

Poistettavia ovat myös hankaavat oksat, kilpalatvat, pystykasvuiset oksat ns. vesiversot, latvuksen sisään suuntautuvat sekä liian tiheästi kasvavat oksat. Liian terävässä kulmassa kasvavat oksat poistetaan repeämisalttiuden vuoksi. Poistoa kaipaa myös runko- ja juuriversot sekä kulkua haittaavat oksat. Ylipitkää vuosikasvua voidaan myös typistää.

Aivan rungonmyötäinen oksan leikkaus vahingoittaa puuta, mutta myös liian pitkä oksatappi on pahasta. Laho tappi estää leikkaushaavan umpeenkasvun ja päästää lahottajasienet runkoon. Oksia leikatessa säästetään oksan tyvessä oleva mahdollinen "oksankaulus" runkoon. Varmista myös että leikkauspinta on siisti.
Pienten oksien typistäminen tehdään rungosta poispäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Tällöin kasvu suuntautuu ulospäin.

Puun kasvua kannattaa tarkkailla vuosittain. Säännöllisellä leikkaamisella oksat saadaan leikattua pieninä. Suurien, halkaisijaltaan yli 2 senttisten haavojen paraneminen vie pitemmän ajan, jolloin haava altis epäpuhtauksille. Suurien oksien poiston jälkeen haavoihin voi käyttää haavanhoitoainetta. Se on suositeltavaa etenkin kesällä tehtäville suurien oksien haavoille.
Vanhalle, vuosia leikkaamatta olleelle puulle kannattaa tehdä erillinen leikkaussuunnitelma useammaksi vuodeksi. Liiallinen leikkaaminen kerralla yllyttää turhaan vesiversojen kasvuun.

Havujen leikkaustarve on vähäinen. Nuorista havupuista poistetaan kilpalatvat, katkenneet ja kuivat oksat. Poikkeuksellisesti havuihin (mänty, kuusi, pihta) jätetään 5 sentin tappi, näin vuotava pihka ei sotke runkoa.

Oksien poisto on tehtävä aina harkiten ja perustellen. Vahinkoleikkauksille ei ole varaa. Sitä ei voi perua.